Varo tyhjänpuhujia!

Tyhjänpuhujat ovat sosiaalisen median jatkuva riesa. He tyrehdyttävät rakentavan ja faktaperustaisen keskustelun, ja dominoivat keskusteluja aggressiivisella ja sisältököyhällä retoriikalla. Sen sijaan, että käyt kalisuttamaan sapeleita tyhjänpuhujien kanssa, jätä heidät omaan arvoonsa ja ala perehtymään asioihin niiden vaatimalla monipuolisuudella ja syvällisyydellä. Kirjasto on hyvä paikka aloittaa.

Teksti julkaistu Hämeen Sanomissa 26.7.2018.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa törmää yhtenään kaikenlaisiin tyhjänpuhujiin. Tyhjänpuhujat ovat oma lajinsa väittelijöitä, jotka eivät vaivaudu tekemään perusteellista taustatyötä käsiteltäviin väittelynaiheisiin liittyen, vaan he paahtavat eteenpäin varmoina asiastaan ja virheellisyyksistä piittaamatta. Tyhjänpuhujalle olennaista ei ole faktantarkastus tai asioiden perusteellisempi selvittäminen, vaan väittelyn dominointi ja oman näkemyksen ylivertaisuuden osoittaminen.

Filosofi Ted Cohen jakaa väittelyn kolmeksi malliksi. Ensimmäisessä mallissa väittely ajatellaan sodankäynniksi, toisessa mallissa taas leppoisana ja päämäärättömänä jutusteluna. Kolmannessa mallissa väittelystä tulee kaikkia osapuolia hyödyttävä sosiaalisen oppimisen tilaisuus, jossa paras ilo on usein oivaltaa oma tietämättömyytensä. Voit varmaan arvata, mitä malleista Cohen itse ihmisille suosittaa ja mitä taas tyhjänpuhujat vaikuttavat eniten välttelevän.

Tyhjänpuhujalta puuttuu ilmaisustaan sisältö, vaikka ilmaisu muutoin voikin olla retorisesti huippuunsa viritettyä. Tässä piileekin tyhjänpuhujan suurin vaarapotentiaali. Hän voi käyttää puhevaltaansa tehokkaasti omaksi hyödykseen, vaikka esitetyt asiat olisivat täyttä potaskaa. Jokaisella tulisikin olla keinot tunnistaa tyhjänpuhuja ja tehdä tämä aseettomaksi.

Seuraavilla varotoimenpiteillä olen henkilökohtaisesti huomannut olevan tyhjänpuhujia lannistava vaikutus: kysele tarkennuksia, vaadi riippumatonta näyttöä tai tutkittua tietoa ja ole itse monipuolisesti perehtynyt asioihin, joista haluat käydä vakavasti otettavaa väittelyä. Koska tyhjänpuhujat ovat usein myös patalaiskoja, edun väittelyssä saavuttaa usein se, joka yhtäältä osaa käyttää aikaansa itsensä sivistämiseen ja selvittää asioiden taustat huolella ja toisaalta osaa vaatia samaa myös muilta.

Toisinaan jokainen meistä äityy tyhjänpuhumiseen: yhdet huolimattomuuttaan, toiset viekkauttaan, kolmannet silkkaa hölmöyttään. Poliitikoilta tyhjänpuhumista voi roolinsa puolesta jopa odottaa. Tyhjänpuhujien edessä ei kuitenkaan sovi antautua helpoille, yksipuolisille ja kritiikittömille näkemyksille, vaan heitä on osattava ja uskallettava haastaa hyviä käyttäytymissääntöjä ja rehtiä arvonantoa unohtamatta. Kaikki tämä vaatii harjoittelua ja työteliäisyyttä. Jos siis haluaa olla tyhjänpuhujaa parempi ja harjoittaa menestyksekkäästi omia väittelytaitojaan julkisen keskustelun eri näyttämöillä, on hyvä aloittaa etsiytymällä tiedon lisäämisen, hiljaisuuden ja kriittisen itsereflektion kannalta otolliseen ympäristöön. Sosiaalisen median sijaan suosittelen paikaksi paikalliskirjastoa.