Tuttuus ei takaa poliittista pätevyyttä

Kuka tai ketkä saavat vaalien alla eniten palstatilaa? Millä perustein? Poliittinen kirjoittelu on kaikenkirjavaa. Asiantuntijatiedon tulisi olla julkisen keskustelun ytimessä, mutta vaalien lähestyessä faktat saavat usein väistyä mutun tieltä. Toivotaan, että lukijat ovat valveutuneita ja tunnistavat poliittisen vaikuttamisen mekanismeja.

Vaalien alla noususta kansalaisten tietoisuuteen käydään kovaa kilpailua. Mielipidepalstat pursuavat päivittäin monenlaisia näkemyksiä ja jopa tunteenpurkauksia. Paikallislehtiä lukiessani mietin toisinaan, mikä takaa vierailevan mielipidekirjoittajan tai kolumnistin pätevyyden kirjoittaa valitsemastaan aiheesta. Usein kirjoittajat ovat toimittajia, paikallisesti tuttuja vaikuttajia tai istuvia kansanedustajia. Onpa joukossa toisinaan jopa tieteen tekijöitäkin. Asiantuntemus on joidenkin kohdalla kiistämätön; lääkäri tietää keskimääräistä paremmin mitä terveydenhuollossa tapahtuu, opettaja taas tuntee koulua koskevat seikat. Tavallisesti asiantuntijuus liitetäänkin koulutukseen, instituutiossa toimimiseen tai professioammattilaisuuteen.
Usein kirjoittamaan kuitenkin tuntuvat pätevöittävän myös henkilön yleinen tunnettavuus – tai hyvät suhteet julkaisukanavaan. Nykyisin törmää yhä useammin myös niin sanottuihin kokemusasiantuntijoihin. Koettelua kestävän tiedon välittämisen sijaan heidän tavoitteenaan on pikemminkin valitsemansa näkökulman vahvistaminen tai muiden kritisointi julkisuudessa.  Saattaapa tavoitteena olla myös esimerkiksi poliittisten mielipiteiden ohjailu tai pelkästään oman auktoriteetin ja näkyvyyden korostaminen.
Esimerkiksi poliittisessa keskustelussa, joka kevättä kohden vain kiihtyy, soisi näkevän mielipidevierailijoina ennen muuta tutkijoita. “Tutkija on kuitenkin ajattelun ammattilainen, ja siksi tutkijoita kannattaa lukea ja kuunnella”, on politiikkaa tutkinut Johanna Vuorelma osuvasti todennut. Tutkijoille annettujen palstamillimetrien mukana lisääntyisi yhteiskunnallista päätöksentekoa käsittelevän faktatiedon osuus.
Kun poliitikkojen ideologisten ilmaisujen sijaan lehdissä annettaisiin enemmän tilaa tutkijoiden näkemyksille, olisi kansalaisten mahdollista suorittaa äänestyspäätöksensä entistä valveutuneemmin. Harvoja yhteiskunnallisia asioita kyetään jäsentämään ainoastaan yhdestä tai kahdesta näkökulmasta. Tämän vuoksi tarvitaan moniäänisyyttä. Tarkkaan on kuitenkin harkittava sitä, kuuluuko poliitikon ääni aina näiden äänien joukkoon. Onko poliitikko tai poliittista valtaa itselleen hamuava vaalien alla se, kenen sanaan ensimmäisenä kannattaa luottaa?