Tiedemyönteisyys ei näy teoissa

Suomalaiset luottavat tieteeseen, mutta ainä tämä ei näy teoissa. Miksi – ja olisiko omaa käyttäytymistämme syytä mukauttaa vastaamaan paremmin julkisia arvostuksiamme?

Suomalaiset arvostavat tiedettä. Tästä kertovat säännöllisesti toteutetut tiedebarometrit.  Mutta kuinka vahvasti tiede lopulta kuitenkaan ohjaa elämänvalintojamme, keskustelujamme tai poliittisia mieltymyksiämme? Luotammeko tieteeseen aidosti vai annammeko sille arvoa vain siinä määrin, kuin se tukee omaa kokemusperäistä uskomusmaailmaamme?

Omassa nuoruudessani suhtauduin ilmastonmuutoksen kaltaisiin globaaleihin kysymyksiin varsin välinpitämättömästi. Myöhemmin kuitenkin onnistuin syventämään tieteellistä maailmankuvaani lukemalla ja seuraamalla tiedeuutisointia. Samalla käsitykseni ilmastonmuutoksesta muuttui ja aloin toimia ilmastoystävällisemmin. Suomessa ihmiset tupakoivat, juovat alkoholia ja syövät runsaasti punaista lihaa, vaikka tiedämme sen olevan meille haitaksi. Vastustamme bensanhintojen korotuksia, vaikka tiede sanoo, että päästöjä on radikaalisti vähennettävä. Miksi toistuvasti toimimme tieteen vastaisesti, vaikka väitämme olevamme tiedemyönteisiä?

Jo filosofi G. H von Wright katsoi, ettei tieteellinen tieto riitä ihmisen toiminnan ja kestävien elämänvalintojen perusteeksi. Tämä tosiasioita kiistävä suhtautumisemme voi johtua taipumuksestamme tavoitella mielihyvää. Tieto taas tunnetusti lisää tuskaa. On olemassa paljon sellaista tietoa, jota on vaikea hyväksyä, sillä samalla joutuisimme haastamaan identiteettimme tai elämäntapamme kannalta keskeisiä ydinuskomuksia. Tiedonkäsittelymmekään ei varsinaisesti tue tieteellisen tiedon omaksumista, koska toimintaamme ohjaavat pikemminkin tunteet ja intuitio kuin järki ja harkinta.

Edes korkea älykkyys tai koulutus ei saa meitä aina turvautumaan tieteelliseen tietoon. Vaikka olisit fyysikko, lääkäri tai psykologi, ei se tutkimusten mukaan suojaa sinua uskomasta huuhaahan. Ilmiötä kutsutaan dysrationaliaksi. Dysrationalia osoittaa, miksi tiedeintoisimmatkin meistä saattavat toimia vastoin parempaa tietoa ja miksi emme kaikissa tilanteissa ota tieteen antamaa viestiä tosissamme.

Tiede on tämänhetkisistä tiedon tuottamisen tavoistamme kiistatta paras, olkoonkin, että sekään ei ole ongelmaton. Tieteellisellä tiedolla on paitsi yksilöllistä hyvää edistävä vaikutus, myös valtava merkitys yhteiskunnille ja niiden elinvoimaisuudelle. Ilman tiedettä ei yksikään yhteiskunta voi elää pitkäikäisesti tai kestävästi. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna onkin varsin kummallista, miten myös Suomessa elämme paraikaa tiedettä väheksyvää disinformaation ja vaihtoehtoisten totuuksien kulta-aikaa. On siis kysyttävä: Onko suomalaisten tiedemyönteisyys lopulta sittenkin epäaitoa? Meidän onkin aika teoillamme osoittaa olevamme tieteen suhteen sanojemme mittaisia.