Terveenä hautaan

Ihmisellä on vapaus elää epäterveellistä elämää. Missä määrin elämäntapavalinnat ovat kuitenkin myös yhteiskunnan asia? Ihmisten epäterveellisiä elämäntapoja ohjaavat monet tekijät. Saako yhteiskunta määrittää, millaista elämää yksilön tulisi elää?

Ihmisellä on vapaus epäterveelliseen elämään. Olipa yksilö sitten tupakoitsija, alkoholisti tai vaikkapa liikkumattomuuttaan ylipainoinen, ei ole minun asiani käydä siitä huomauttamaan. Hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta tilanne on kuitenkin ongelmallinen. Epäterveellisen elämän myötä kun yhteiskunnan kustannukset tuppaavat nousemaan. Jo pelkän tupakoinnin on arvioitu maksavan yhteiskunnalle 1,5 miljardia euroa vuodessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toteaa:

Terveyskäyttäytyminen ja elintapojen valinta ei synny tyhjästä, vaan niillä on sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen kasvualustansa. Myös perinteet, arvot ja asenteet ohjaavat käyttäytymistä eri tavoin eri sosioekonomisissa ryhmissä. Hyvään sosioekonomiseen asemaan liittyy tiedollisia, taloudellisia ja sosiaalisia resursseja, jotka mahdollistavat terveellisten elintapojen valinnan. Tämä johtaa osaltaan parempaan terveydentilaan ja vähäisempään sairastuvuuteen.

Epäterveelliset elämäntavat ovat siis yhteydessä moniin eri tekijöihin. Esimerkiksi köyhissä olosuhteissa voi olla vaikeampaa elää terveellisesti, mutta se ei yksin selitä ilmiötä. Ihmistä voi myös olla turhaa syyllistää omasta tilanteestaan, vaikka se lähtökohtaisesti tuntuisikin aiheelliselta. Järjestelmän onkin luotava yksilölle sellaiset raamit, joiden sisällä toteutuvat sekä yksilönvapaudet että niiden oikeanlaiset lainsäädäntöön pohjaavat  rajoitteet. Esimerkiksi huumausaineiden osalta Suomi noudattaa edelleen varsin tiukkaa linjaa.

Suomessa päätettiin muuttaa alkoholilakia sallivampaan suuntaan. Uusi laki tuli voimaan maaliskussa 2018. Uudistusten pelätään johtavan alkoholiongelmien lisääntymiseen etenkin ns. riskiryhmissä. Ensimmäisiä lakimuutosten aiheuttamia vaikutuksia päästään tarkastelemaan aikaisintaan vuonna 2019. Uudistuksen veturina toimivat ennen muuta liike- ja talouselämän hyödyt, eikä terveydenhoidon ammattilaisten huolenilmauksille juurikaan annettu painoarvoa.

Päättäjät haluavat viime kädessä jättää päätöksen omista elämäntapavalinnoista yksilölle itselleen. On kuitenkin sinällään naiivia olettaa, että olisimme jollakin tavalla rationaalisia kuluttajia emmekä tuhoaisi terveyttämme saadessamme siihen tilaisuuden. Moni nimittäin sortuu juurikin siihen. Mielestäni tässä tilanteessa ei riitä se, että vieritämme syyn yksinomaan yksilön harteille. Järjestelmä epäonnistuu, mikäli se luo mekanismeja, joiden avulla yksilölle käy helpoksi vaikkapa pulloon tai huumeneulaan tarttuminen.  

Katselin eilen Louis Theroux’n dokumenttia Yhdysvaltojen paisuvasta huumeongelmasta. Todellinen syy lisääntyvään heroiininkäyttöön löytyy järjestelmästä, joka mahdollisti yksilöille matalan kynnyksen kipulääkkeiden väärinkäytön aloittamiseen. Jälkikäteen huumeongelmien kourissa kamppailevat kaupungit eivät voi muuta kuin nostaa syytteitä. Ne eivät kuitenkaan saa miljardiluokan kustannuksia katoamaan.  

On siis kieltämättä mukava ajatus, että ihmisten tulisi antaa toteuttaa valitsemiaan elämäntapoja ilman holhoamisen uhkaa. Amerikkalaisessa yhteiskunnassa näin tapahtuukin. Ongelmatkin langeavat yksilön kontolle, eikä yhteiskunnalla ole velvollisuutta pistää yksilöä ruotuun. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa yhteiskunta on kuitenkin siinä määrin äidillisempi, ettei se käännä tai saisi kääntää selkäänsä yksilölle tämän ajautuessa mieron teille. Koska yhteiskunta maksaa viulut, on sen voitava myös ohjata, jollei jopa ojentaa ihmisiä terveellisemmän elämän piiriin. Vapautta valita ei kuitenkaan yhteiskuntakaan voi evätä. Ottakaamme siis sille!