Politiikan uudistukset ovat tervetulleita

Mikä on poliittisen päätöksenteon tila Suomessa? Tarvitaanko politiikan tekemiseen radikaaleja muutoksia, ja voisiko vähemmistöhallitus olla Suomessakin ratkaisu laajemman poliittisen konsensuksen ja luottamuksen rakentamiseksi?

Poliittinen päätöksenteko on Suomessa keskittynyt harvojen käsiin. Päättäjät kuuluvat eliittiin, jonka asema sinetöidään säännöllisesti toistuvissa vaaleissa. Erilaisten poliittisten instituutioiden reunamille valtaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jää vain rajallisesti.

Viimeisin avaus poliittisten rakenteiden purkamiseksi tuli kokoomuksen Hjallis Harkimolta ja entiseltä SDP-vaikuttaja Mikael Jungnerilta. Miehet ovat lähdössä rakentamaan uutta poliittista liikettä, joka ankkuroituisi avoimuudelle, dialogille ja toisin toimimiselle. Teesit eivät kuitenkaan kuulosta järin omaperäisiltä.  Maaliskuussa omaa politiikan uudistumisohjelmaansa ehtivät jo esittelemään entiset kansanedustajat Liisa Hyssälä ja Jouni Backman. Heidänkin näkemyksissään demokratia Suomessa on korjaamisen tarpeessa.

Yle uutisoi 18.4. siitä, miten Tanskassa on onnistuttu välttämään poliittista riitelyä ja saamaan läpi monia yhteiskunnallisesti isoja uudistuksia.  Vähemmistöhallituksen etuna maassa on, että asioita joudutaan väkisin tarkastelemaan monelta kantilta. Suomessa Sipilän hallitus on sivuuttanut parlamentaarisen käsittelyn liian monessa ja liian merkityksellisessä kysymyksessä. Näin ollen ei ole ihme, että opposition ja hallitusvastuussa olevien puolueiden välinen luottamus ei ole päässyt kehittymään yhteistyötä edellyttävälle tasolle.

Keskustelua tarvitaan, sillä politiikan arvostus on jatkuvasti laskemaan päin. Uudet avaukset ovat näin ollen mielestäni vain hyväksi. Suomi kulkee muun maailman mukana massiivisten muutosten keskellä, eikä politiikan sovi jäädä polkemaan paikalleen. Suomessa tarvitaan myös toimenpiteitä ihmisten poliittiseksi aktivoimiseksi. Tämän kaiken taustalle tulisi myös kehittää poliittinen visio, jonka kaikki suomalaiset voisivat allekirjoittaa ja mihin he voisivat sitoutua. Nyt ihmiset kokevat täysin aiheellisesti jäävänsä yhteiskunnallisissa asioissa paitsioon poliitikkojen yhä vahvemmin määrittäessä sisällön, suunnan ja tahdin heidän elämälleen.

Harkimo on anatnut ymmärtää, että politiikassa päätökset tehdään ilman keskustelua, ylhäältä johdettuna ja niiden tekoon osallistuvat vain harvat. Tästä en voisi miehen kanssa olla enempää samaa mieltä. Politiikan onkin pikaisesti luotava nahkansa, sillä toimiva demokratia edellyttää, että sitä tehdään yhdessä ja ihmisiä laajasti osallistaen.