Poliittinen keskusteluilmapiiri vaatii huolenpitoa

Rakentava ja asioita edistävä poliittinen keskustelu ei synny itsestään, vaan sitä on itse kunkin poliittisen toimijan vaalittava. Tämä ei kuitenkaan populismin ja hajaannusta lietsovan poliittisen kovapuheisuuden aikana ole helppoa. Yritettävä kuitenkin on, sillä seuraukset voivat olla vakavat.

Useampi suomalainen politiikan konkari on kertonut siirtyvänsä syrjään, koska keskusteluilmapiiri poliittisilla areenoilla on maassamme muuttunut huonompaan suuntaan. Toisen ihmisen kunnioitus on vähentynyt samalla kun avoin räyhääminen on lisääntynyt. Sosiaalinen media on tästä merkittävä osavastuullinen. Mitä paremmin ja näyttävämmin onnistumme mollaamaan vastapuolen sanomisia, sitä enemmän seuraajamme siitä palkitsevat tykkäyksin ja peukutuksin.

Se, ettei politiikka kiinnosta, on tuskin uutinen. Erityisesti nuorten kohdalla halu vaikuttaa ympäröivään maailmaan on poliittisen osallistumisen osalta kuitenkin harmillisen vähäistä. Kuka nyt toisaalta haluaisikaan kuluttaa vapaa-aikaansa kinastelemiseen, vieläpä usein oman elämän kannalta varsin triviaaleista kysymyksistä? Keskustan rehtorikansanedustaja Pasi Kivisaari totesi hiljattain aikuisten tarvitsevan lapsia enemmän käyttäytymisopetusta. Eduskunnassa Kivisaaren esittämät käytösongelmat ovat vain vahvistaneet käsitystä politiikasta teatterina, jossa rehtien ja laadukkaaseen argumentointiin perustuvien debattien sijaan olennaista vaikuttaa olevan syyttely, virheiden osoittelu ja eripuran lietsominen.

Onnellisuus ja kansallinen hyvinvointi nojaavat politiikan toimivuuteen ja yleiseen luottamukseen. Yhdysvallat on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos poliittinen ilmapiiri myrkyttyy pysyvämmin. Moni amerikkalainen on menettänyt luottamuksensa paitsi poliitikkoihin ja yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin myös kanssaihmisiin. Tästä epäluottamuksesta ja sen vahvistumisesta on seurannut se, että ihmiset alkavat etsiä vaihtoehtoisia keinoja ja väyliä etujensa edistämiseen perinteisen politiikan ulkopuolelta, kuten erilaisista salaliittoyhteisöistä ja valemedioista. Yhdysvalloissa työ kansakunnan yhtenäistämiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi tuleekin olemaan erittäin vaikeaa. Vaikeaksi se menee myös muualla, jos ei Yhdysvaltain tapahtumista osata ottaa opiksi.

Politiikka on raadollistunut ja alkukantaistunut, mikä saa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta muutoin kiinnostuneet fiksut ja osaavat ihmiset suuntaamaan mielenkiintonsa toisaalle. Ratkaisuksi esitän kriittistä itsetarkastelua. On jokaisen omissa käsissä, millä tavoin edistää (tai ehkäistä) hyväkäytöksistä ja asiapohjaista keskustelukulttuuria. Kukin meistä sortuu toisinaan rimanalituksiin ja ylilyönteihin, mutta ihanne politiikasta yhteispelinä on hyvä pitää kirkkaana mielessä. Jos me poliittisina vaikuttajina ja keskustelijoina emme korjaa käyttäytymistapojamme ja asenteitamme, tulemme vaarantaneeksi politiikan arvokkuuden ja uskottavuuden ohella myös yhteiskuntarauhan ja tulevaisuuden suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan menestymisen edellytykset.