Mielikuvat politiikan tekemisen riesana

Mielikuvat ohjaavat ihmisen toimintaa, politiikkaa ja suhtautumistamme politiikan tekijöihin. Itsekritiikki ja itseymmärryksen lisääminen auttavat tässäkin asiassa poistamaan ennakkoluuloja ja luomaan rakentavaa yhteistyötä. Teksti julkaistu Hämeen Sanomissa 5.9.2018.

Kohtasin hiljattain pidetyillä Elomessuilla nuoren mieshenkilön, joka esitti oppikirjaesimerkin siitä, miten voimakas vaikutus mielikuvilla on käyttäytymiseemme. Edustin miehelle vihervasemmistolaisuutta kaikessa sen karmeudessaan: hyysään maahanmuuttajia ja maksatan heidän laskunsa vähävaraisten pussista, en kunnioita lakeja, olen kiihkoglobalisti ja ihailen kaiken huipuksi Touko Aaltoa.

Mielikuvat ovat kaiken sosiaalisen toimintamme ytimessä. Mielikuvien hallintaan perustuvat niin yritysten myyntivoitot kuin ihmisistä tehdyt ensivaikutelmatkin. Myös politiikassa on tavallista mielikuvilla pelaaminen. Kokoomus identifioituu ihmisten mielissä usein yrittäjämyönteiseksi puolueeksi, vihreät yhdistetään ympäristöarvojen puolustamiseen ja demarit ay-liikkeeseen. Toisinaan mielikuvien taustalla on katetta, toisinaan taas ei. Vasemmistoliittolaisena joudun itse säännöllisesti oikaisemaan puolueeseen liitettyjä mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta, mutta istuvat syvässä.

Mielikuvien kanssa tulee itse kunkin olla tarkkana, sillä niillä on taipumus harhaanjohtaa, pettää, kuormittaa, estää yhteistyötä ja passivoittaa kantajiaan. Voimakkaasti tunnekuormittuneita negatiivisia mielikuvia voi olla erityisen hankala tiedostavan prosessin kautta muuttaa rakentaviksi. Keskusteluja käydessäni olen huomannut, että esimerkiksi vasemmistolaisuuteen liitetyt mielikuvat ovat usein niin kielteisesti latautuneita, ettei niitä kannata ulkopuolisen edes yrittää lähteä oikomaan. Se, että vasemmistolaisuudessa voisi olla jotakin hyvää, on monille silkkana ajatuksena vastenmielinen, ahdistava ja psyykkisesti liian iso työstettävä. Psykologiassa puhumme estoprosesseista, mitkä eivät pelkästään puskuroi uuden oppimista vaan rajoittavat myös sosiaalisia toimintamahdollisuuksiamme.

Psykologi Ulrich Neisser osoitti havaintokehämallillaan, miten ihmisinä kiinnitämme huomion niihin kohteisiin, jotka mieli meille esialustaa. Mieli valikoi ja suodattaa maailmasta ennen muuta sellaista informaatiota, joka vahvistaa omia käsityksiämme. Tätä kutsutaan vahvistusvinoumaksi. Väitän, että vasemmistolaisuuden negatiiviset mielikuvat ovat nekin ainakin osin seurausta puutteellisesta ja vääristyneestä tiedosta, jota yksipuoliset sosiaaliset viiteryhmät vain vahvistavat. Lohduttavaa on, että voimme oppia käsittelemään mielikuviamme altistamalla itsemme tietoisesti uusille mielipiteille ja näkökulmille.

Vasemmistoliitto julkaisi 17.8 uuden väritykseltään päivitetyn lintuaiheisen logonsa. Puolue pyrki tietoisesti uudistamaan ilmeensä ja samalla sen maaperän, josta kasvattaa positiivisia mielikuvia ihmisille ja erityisesti niille, joille puolueen identiteetti on jäänyt epäselväksi tai, kuten tapaamani miehen tapauksessa, vääristyneeksi. Toivoa sopii, että ihmiset antavat tälle mielikuvien vilpittömälle uudistamispyrkimykselle aidon mahdollisuuden.