Kunnat tarvitsevat vaarallista ajattelua

Kunnissa innovoidaan ja pyritään luovuuteen. Ovatko nämä pyrkimykset kuitenkaan riittävän voimallisia? Alf Rehnin mukaan nyt tarvitaan vaarallista ajattelua ja luovuuden radikalisointia – myös Hattulassa.

Kaikissa kunnissa on toimintaa ohjaavana tavoitteena kasvu, johon tähdätään panostamalla innovointiin ja luoviin ratkaisuihin. Väitän, että niistä molemmat jäävät lähes aina pelkäksi sanahelinäksi. Silti tarvetta innovointiin ja luovuuteen toistellaan jo yksin siitä syystä, että se kuuluu kunnissa vallalla olevaan positiivisuutta ja tulevaisuudenuskoa huokuvaan konsulteilta opittuun ”pöhinäpuheeseen”.

Innovointia työkseen tutkiva professori Alf Rehn kirjoittaa teoksessaan Vaaralliset ideat, miten sisäsiistiä ja väljähtänyttä luovuuspuhe tänä päivänä on. Kunnissakin on jämähdetty toistelemaan luovuutta ihannoivia mantroja, jotka eivät tule lopulta tuottaneeksi uusia ja omaperäisiä ideoita. Rehnin mukaan luovuus pitäisikin radikalisoida ja keskittyä vallitsevien puhe- ja toimintatapojen perinpohjaiseen kyseenalaistamiseen ja ravistelemiseen.

Mitä tällainen vaarallinen luova ajattelu ja toiminta voisivat sitten tarkoittaa kunnallisen kehittämisen ja päätöksenteon kontekstissa? Rehn kannustaa teoksessaan olemaan itsepäisesti eri mieltä, kulkemaan vastavirtaan, ottamaan riskejä ja harjoittamaan luovaa tuhoa. Päättäjinä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi vallitsevien trendien vastustamista ja totunnaisten toimintamallien räjäyttämistä kappaleiksi.

Rehnille luovuus kiteytyy viideksi vaiheeksi, joista vaarallinen ajattelu on viimeisin ja vaativin. Toimivien mallien kopioiminen, perspektiivien laajentaminen ja itsestäänselvyyksien haastaminen ovat kaikki tärkeitä luovuuden tekijöitä myös kuntakentällä, mutta ne eivät yksinään riitä. Erot menestyksessä syntyvät siitä, onnistuvatko kunnat hetkellisten suonenvetojen sijaan pysyvästi muuttamaan toimintatapojaan. Tämä muutos voi syntyä vain radikaalin toisinajattelun kautta.

Jos luovuus kunnissa pelkistyy vain satunnaisiksi voimaannuttamistyöpajoiksi tai joukoksi yksinkertaisia iskusanoja, ei todellista muutosta tai elinvoiman kohotusta tule ikinä tapahtumaan. Luovuuden vaatimukset lienee parhaiten sisäistetty Piilaaksossa. Facebookin mottokin kuuluu: ”Keskity vaikuttavuuteen. Ole rohkea. Liiku nopeasti ja riko asioita. Ole avoin.” Luovuudessa (ja menestymisessä) nämä suuryritykset ovat edelläkävijöitä, joista suomalaisten kuntienkin olisi syytä ottaa härskisti oppia.

Vaaraan sisältyy aina kontrollin ja mukavuuden tunteen menettämisen pelkoa, minkä vuoksi kunnat eivät herkästi ota riskejä tai muuta vakiintuneita toimintatapojaan. Kuntien tulisi kuitenkin kaikin keinoin välttää tylsämielisyyttä, paikallaan pysymistä ja itsekylläisyyttä. Luovuutta ei voi hallita, eikä tulevaisuutta ennustaa. Siksi, eläköön uppiniskaisuus, kurittomuus ja hullunrohkeus!