Kouluja kehitettävä tasapuolisesti

Suomessa rakennetaan ja peruskorjataan kouluja kiihtyvällä tahdilla. Miten käy kehittämisen niissä kouluissa, joissa akuuttia korjaamisen tarvetta ei ole? Eriarvoistuvatko koulut entisestään? Teksti julkaistu Hämeen Sanomissa 4.5.2018.

Suomessa on käynnissä massiivinen koulurakentamisen buumi. Sen aiheuttaa pikemminkin peruskorjaamisen ja uudisrakentamisen pakko kuin halu tehdä kouluista opetuksen ja oppimisen nykyvaatimusten mukaisia. Vaikka Kanta-Hämeessä on monia valtakunnallista suitsutusta keränneitä koulurakentamisen malliesimerkkejä, kuten Hattulan Juteinikeskus, Tuomelan koulu ja pian käyttöön toden teolla otettava Nummen koulukeskus Hämeenlinnassa, herää rakentamistoiminnasta silti huoli: miten mahtaa käydä niiden koulujen kehittämisen, joissa rakennukset ovat muodollisesti tilaturvallisuuden osalta kunnossa? Jämähtävätkö nämä koulut vuosikymmeniksi vanhanaikaisiin tiloihin, laitteisiin ja pedagogiaan resurssien jakautuessa epätasaisesti koulujen kesken?

Korkean koulutustason maaksi Suomessa on edelleen lukematon määrä kouluja, joissa toimitaan viime vuosisadan oppimiskäsityksille perustuvissa tiloissa. Esimerkiksi fyysisen tai kognitiivisen ergonomian vaatimukset eivät täyty kuin harvoissa kohteissa. Kuitenkin koulujen suunnittelussa ja arkipäivän toiminnassa tulisi aina huomioida muun muassa melun, työasentojen, valaistuksen, ilmanvaihdon ja viihtyvyyden vaikutus oppimiseen. Tilojen ja varustuksen osalta monet kouluistamme eivät vastaa esimerkiksi uusien opetussuunnitelmien toteuttamiseen soveltuvaa ympäristöä.

Oppimisympäristöjä on kehitettävä niin, että myös ulkoisesti kunnossa olevat koulut saavat kosteus- ja sisäilmavaurioista kärsivien koulujen ohella pikaisia mutta harkitusti toteutettuja päivittämistoimenpiteitä. Nyt riskinä on koulujen ja oppimisympäristöjen eriarvoistuminen ja tulevaisuuden koulushoppailu – oppilaiden oppimisen edellytykset kun ovat toisaalla muita parempia. Ajanmukaiset tilat ja koulujen varustelutaso ovat todellinen vetovoimatekijä myös toisella asteella.

Kun moni tilatekninen tekijä vaikuttaa oppimiseen, vaaditaan päättäjiltä ja rakentamisprosessiin osallistuvilta tahoilta myös pedagogisten näkökulmien ja erilaisten käyttäjäryhmien huomiointia. Valitettavan moni viimeaikaisista valtakunnallisista koulurakennushankkeista on epäonnistunut surkean suunnittelun, kiireen tai asiantuntemuksen ja yhteistyön puutteen vuoksi. Tehtyjä saneerauksia on jouduttu toisinaan myös jälkeenpäin korjaamaan, jolloin lisäkustannukset ovat ymmärrettävästi olleet huomattavia.

Koulujen kehittämisen tarve ja siitä käytävä keskustelu rajautuu liian helposti vain akuutteihin ongelmakouluihin. Perusterveitä kouluympäristöjä voidaan “tuunata” myös pienin vaivoin ja kustannuksin. Tämä edellyttää kuitenkin ennakkoluulotonta ajattelua, talkoohenkeä, luovuutta ja yhteisten visioiden laatimista ja niihin sitoutumista. Ja tärkeimpänä, aloitteellisuutta.