Kohteleeko media ehdokkaita tasapuolisesti?

Vaalityössä minua on ihmetyttänyt erityisesti painetun median puolueiden kärkiehdokkaisiin kohdistuva suosiminen. Demokratian ja reilun pelin hengessä olisi parempi, että kaikki ehdokkaat saisivat yhtä paljon näkyvyyttä ja tätä kautta tulisivat äänestäjille tutummiksi. Nyt tilanne on väistämättä hivenen vinoutunut.

Vaalitaisto käy kuumimmillaan, eikä kampanjoinnissa tunneta vapaapäiviä. Uutena tulokkaana minua oudoksuttaa, miten paljon vanhat ja ns. puolueiden kärkiehdokkaat saavat mediassa vaalien alla tilaa ja näkyvyyttä. Muiden ehdokkaiden osana on tyytyminen tähteisiin. Mediatalojen sisäiset algoritmit ovat armottomat. Ne suosivat kiistatta eräitä ja marginalisoivat toisia. Tämä kritiikki ei ole ehdokkaiden vika, vaan ongelma on systeeminen.

Minua tämä vinoutunut asetelma ei häiritse siinä määrin, että tekisin siitä ongelmaa. Tyydyn vain toteamaan, että mediassa ehdokkaiden tulisi saada näkyvyyttä tasaisemmin. Ainakin olisi syytä osoittaa, miksi jo valmiiksi etumatkalta lähtevät kärkiehdokkaat ansaitsevat tai ovat oikeutettuja saamaan enemmän huomiota kuin muut ihmiset ehdokaslistalla. Eikö median pitäisi pikemminkin nostaa esiin niitä ehdokkaita, joista suuri yleisö ei vielä tiedä mitään?

Vaalipaneeleissa ehdokkaat ovat sentään samalla viivalla, ellei sitten paikkoja paneeliin ole jaettu jo valmiiksi statuksen ja aiempien meriittien perusteella. Moni kärkipoliitikko saa kutsut henkilökohtaisesti, jolloin on selvää, että tilanne on eriarvoistava. Jollakin ehdokkaalla voi kampanjassaan käydä niin, ettei hän pääse mukaan yhteenkään paneeliin tai taas kenties ehkä sellaiseen, jota ei pidetä tärkeänä.

Ehdokkaiden asiantuntijuus on erittäin vaihtelevaa. On täysin ymmärrettävää, että maatalouspoliittisessa paneelissa käy puhumassa ehdokas, joka aihepiiristä jotakin tietää tai on siihen koulutuksen kautta pätevöitynyt. Nyt tilanne on usein se, että ehdokkaat pänttäävät paneelien alla kotiläksyjä voidakseen antaa yleisölle asiantuntevan vaikutelman. Kuinka moni ehdokas myöntyy heille vieraiden alojen tilaisuuksissa myöntämään omaa tietämättömyyttään? Melko harva, luulisin.

Kaikki ehdokkaat ovat omalla alallaan päteviä, usein luonnollisesti kärkiehdokkaita enemmän. Näille medioiden sivuuttamille ehdokkaille suodaan vähemmän tilaisuuksia osoittaa erinomaisuuttaan, elleivät he sitten aggressiivisuuttaan, määrätietoisuuttaan, suhteillaan tai puhtaan sattuman kautta saa mahdollisuutta esitellä kompetenssiaan.

Miten vaalikampanja-asetelmia sitten tulisi uudistaa? Jokaiselle ehdokkaalle tulisi suoda seudullisissa ja poliittisesti riippumattomissa medioissa saman verran palstatilaa. Tämän luulisi olevan helposti järjestettävissä. Nyt ehdokkaat kilpailevat paikasta mielipidepalstojen auringossa, kun samaan aikaan joillekin ehdokkaista on varattu kokonaisia keskiaukeamajuttuja syistä, joita ei lukijoille tarkemmin avata. Paneelitilaisuuksien osalta paikkojen jaon tulisi tapahtua avoimesti. Kaikille ehdokkaille tulisi jakaa lähtökohtaisesti saman verran tilaisuuksia kuitenkin niin, että jakamisessa noudatetaan periaatetta asiantuntijuuden korostamisesta.

Oma kampanjani on pienieleinen ja taloudellisesti maltillinen. Lisäksi olen iloinen, että vasemmistoliitolla on vaalipiirissäni tasaisesti vahvoja ehdokkaita. Järjestelmän soisi kuitenkin helpottavan uusien tulokkaiden esille tuomista kuin tekevän siitä kärkiehdokkaita hankalampaa. Tämä olisi myös demokratian ja reilun pelin hengen mukaista.