Äänestäminen on uskonhyppy

Sekä puolueet että yksittäiset poliitikot ovat velvoitettuja päivittämään näkemyksiään. Muutoin vaarana on jumittuminen menneisiin opinkappaleisiin ja uudesta tieteellisestä tiedosta kieltäytyminen. Julkaistu Hämeen Sanomissa 30.4.2021.

Puolueet ovat perinteisesti profiloituneet tiettyjen väestöryhmien etujen ajajiksi. Aika on kuitenkin pakottanut ne mukautumaan ja reagoimaan aiempaa nopeammin muutoksiin. Tämä ei kaikkia äänestäjiä kuitenkaan miellytä. Osa kansalaisista kaipaa takaisin aikaan, jolloin politiikan koettiin olevan ennustettavaa ja poliitikot lupaustensa mittaisia. Omasta mielestäni tällainen haikailu on ajanhukkaa. Puolueiden on väistämättä muututtava maailman mullistuessa. Myös poliitikot ovat oikeutettuja tai oikeammin velvoitettuja tarkistamaan ja päivittämään kantojaan säännöllisesti, sillä poliitikon ammatti on tietotyön ammatti.
Uskaltaudun käyttämään itseäni esimerkkinä. Olen toiminut kunnanvaltuutettuna nyt neljän vuoden ajan. Tänä aikana olen joutunut useaan otteeseen uudelleenarvioimaan poliittisia näkemyksiäni, vaikka kuvittelin niiden olevan jo valmiiksi kehittyneitä ja koeteltuja. Uusi tieto, odottamattomat sattumukset, nopeatempoinen yhteiskunnallinen ja globaali kehitys sekä avartavat sosiaaliset kohtaamiset ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kaikki vaalikonevastaukseni neljän vuoden takaa eivät ole enää välttämättä nykyhetkellä voimassa.
Vaalikoevastausteni lisäksi monet vanhoista puolueleimoista ovat auttamatta vanhentuneet. Esimerkiksi moni kaltaiseni korkeakoulutettu on löytänyt vasemmistoliitosta uuden poliittisen kotinsa, eikä puolue edusta yksinomaan enää työväen aatetta. Perussuomalaisia taas äänestää aiempaa useampi yrittäjä ja hyvätuloinen, ja puolue onkin vallitsevia mielikuvia porvarillisempi. Kummastelen usein sitä, miten heppoisten mielikuvien varassa äänestäminen sittenkin tapahtuu. Onko esimerkiksi aidosti pienituloisen etu äänestää porvaripuoluetta, olkoon se mainospuheissaan miten empaattisen, sydämellisen tai suojelevan oloinen tahansa? Lopulta moni suomalainen tuleekin äänestäneeksi vaaleissa omaa etuaan tai viiteryhmänsä etua vastaan.
Poliitikon on helpointa menestyä miellyttämällä äänestäjiä. Kuitenkin, jokaisen äänestäjän tulisi ymmärtää, että äänesti sitten puoluetta tai henkilöä, on aina olemassa riski pettyä. Esimerkiksi kunnanvaltuustoihin valitut edustajat ovat tilastollisesti keskivertoäänestäjää paremmassa asemassa ainakin koulutuksen ja tulotason osalta. Tämä trendi näkyy puolueesta riippumatta, eikä voi olla vaikuttamatta siihen, millaista politiikkaa kunnissa harjoitetaan ja kenen eduksi. Äänestämisen seurauksia voikin olla vaikea ennakoida ja arvioida.
Kenelle oman äänensä sitten uskaltaa antaa, jos ei takuita äänestäjän etua ajavasta politiikasta voida antaa? Ainakin seuraavilla kysymyksillä voi hahmotella vastausta. Miten hyvin ehdokas on perillä yhteiskunnallisesta ja globaalista kehityksestä, tieteestä sekä politiikan toimintaperiaatteista? Sietääkö hän epätäydellisyyttä ja epävarmuutta? Millaiset arvot ja argumentointitaidot ehdokkaalla on? Tunteeko hän niiden ihmisten, joita väittää edustavansa, elämismaailmaa tai osaako vähintäänkin eläytyä siihen? Koska hyvä poliitikko kuitenkin palvelee ennemmin tietoa kuin miellyttää yksittäisiä äänestäjiä, ei annetulle äänelle voida koskaan myöntää ehdottomia takuita. Äänestyspäätös onkin lopulta puhtaasti luottamuksen osoitus, eräänlainen uskonhyppy.