Eduskuntavaalit 2019

Politiikka on tulevaisuuden tekoja. Poliitikon tärkein taito onkin osata visioida maailmaa vuosien, jopa vuosikymmenten päähän. Tekemämme päätökset joko ruokkivat unelmia tai murskaavat niitä. Vaikka emme tekisi mitään, aika kulkee eteenpäin ja sysää eteemme täysin uusia ja ennakoimattomia haasteita. Teknologinen murros, ilmastonmuutos, kerskakuluttaminen, eriarvoistumisen lisääntyminen. Kaikki ovat esimerkkejä ongelmista, jotka jo tiedostamme ja jotka meidän tulee pikaisesti ratkaista. Vaihtoehtoja ei ole.

Vaalikampanjani motto “sydäntä ja sivistystä” tiivistää politiikkani keskeisen sanoman. Tätä sanomaa edusti aikanaan myös poliittisista esikuvistani suurin, brittifilosofi Bertrand Russell. Näenkin Russellissa runsaasti yhteneväisyyksiä itseeni. Russell harjoitti intohimoisesti politiikkaa, vaikka olikin ensisijaisesti tiedemies ja tieteellinen humanisti. Suhtautumisessaan maailmaan hän suosi luonnontieteellistä lähestysmistapaa, mikä oli paras perusta ihmisen hahmottaessa suhdettaan maailmankaikkeuteen. Terävä-älyisenä ja akateemisesti pätevöityneenä Russellin onnistui arvostella valtaapitäviä ja osoittaa heikkouksia heidän politiikassaan.

Russellin henkilökohtaisen elämän esimerkki on osoittanut minulle puhuttelevalla tavalla, mitä on olla viisas, oikeudenmukainen, kohtuullinen ja rohkea. Olen valmis kamppailemaan tärkeinä pitämieni arvojen ja periaatteiden puolesta, sillä ne määrittävät minua, eivät pelkästään poliitikkona vaan myös perheenisänä, kumppanina ja opettajana. Vaikka yhteiskunnalliset ja poliittiset olosuhteet olisivatkin vaikeat, on poliitikolle uskottavuuskysymys säilyttää usko omiin arvoihin ja itserehellisyyteen.

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on meidän käsissämme. Jos poliitikot eivät korosta yhteisvastuullisuutta, koulutusta, tieteellisen tiedon merkitystä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista ylitse muiden arvojen, on tulos nyt nähdyn kaltainen; hyvinvointiyhteiskunnan perustukset alkavat narista. On kriittinen hetki alkaa palauttamaan ja vahvistamaan uskoamme moraalisesti hyveelliseen toimintaan myös politiikassa. Yhteisen hyvän puolesta taistelevia ihmisiä on aidosti ja edelleen olemassa.

Politiikka on osoittanut minulle jo varsin lyhyessä ajassa hyvät ja huonot puolensa. Sen raadollisuuksista ja valuvioista huolimatta tunnen vahvaa paloa yhteisten asioiden hoitamiseen ja uskon, että kaltaisilleni sivistystahtoisille, fiksuille, arvopohjaltaan vakaille ja koulutetuille nuorille aikuisille löytyy suomalaisen politiikan kentältä tilausta. Toivon mukaan myös te, arvon äänestäjät, koette samoin.

Vaalikärjet

VAALIKÄRJET 1: KOULUTUS; TIEDE JA SIVISTYS

Koulutus on investointi tulevaisuuteen. Nykyhallitus leikkasi koulutuksesta miltei 700 miljoonaa, eniten ammatillisesta koulutuksesta. Luku on pöyristyttävä. Nyt tarvitaan kipeästi suunnanmuutosta.

Lasten ja nuorten on saatava opiskella terveellisissä ja turvallisissa kouluympäristöissä. Sisäilmaongelmiin on tartuttava ripein ja määrätietoisin ottein. On myös huolehdittava opiskelijoiden ja opettajien jaksamisesta ja työmotivaation säilymisestä. Lukutaidon heikkeneminen on merkittävä riski yhteiskunnallisen tasa-arvon säilymiselle. Kehitys on viipymättä saatava käännettyä.

Myös tieteen rahoitus on saatettava kasvu-uralle. Yhteiskunta, joka karsii kasvatuksesta ja tieteestä, ei ymmärrä tulevaisuuden parastaan. Yliopistot tuottavat innovaatioita ja laaja-alaista osaamista. Tieteentekijöiden on saatava tehdä tutkimustaan ilman jatkuvaa epävarmuutta rahoituksen päättymisestä, muutoin riskinä on lahjakkaiden tutkijoiden siirtyminen ulkomaille. Yliopistojen autonomiaa ja yhteiskuntayhteyttä on vahvistettava.

Korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen arvostus ei näy poliittisessa päätöksenteossa. Tilanne on huolestuttava. Ilman asiantuntijatiedon arvostusta ja tieteilijöiden kuulemista politiikasta on vaarassa tulla poukkoilevaa ja populismiin sortuvaa. Päätöksenteon pitää pohjautua entistä vahvemmin tutkittuun tietoon.

Sivistys pitää palauttaa kansakunnan keskeiseksi arvoksi. Tämä saa ja sen pitää näkyä taloudellisina panostuksina. Kulttuuripalvelujen rahoitus ja luovien alojen toimintaedellytykset tulee turvata. Kädentaitoja tulee arvostaa digitaalisten taitojen rinnalla. Koulujen tulee palata perustehtävänsä äärelle, mikä tarkoittaa myös jatkuvan hankehumpan hillitsemistä.

VAALIKÄRJET 2: SOSIAALINEN OIKEUDENMUKAISUUS

Suomi on eriarvoistumassa useammalla mittarilla, mikä tietää hyvinvointiyhteiskunnalle merkittäviä riskejä. Kehitys on katkaistava tekemällä oikeudenmukaisempaa verotuspolitiikkaa ja toimenpiteillä, joilla puututaan muun muassa syrjäytymiseen, asumisen kallistumiseen, lapsiköyhyyteen ja palvelumaksujen korotuksiin.

Tulevaisuudessa automatisaatio ja robotisaatio ottavat hoitaakseen matalan kompetenssin työt. Tähän kehitykseen tulee reagoida proaktiivisesti. Perustulokokeiluja tulee jatkaa. Vastikkeeton perustulo kannustaa yrittämiseen, innovointiin ja itsestä huolehtimiseen. Työvoimapolitiikan tulee perustua kepin sijaan porkkanaan. Pääomien verotusta, etenkin osinkotulojen osalta, tulee kiristää samalla kun ansiotulojen verotusta kevennetään. Yritysten Suomessa tekemien voittojen pitää päätyä suomalaisten eduksi.

Pienyrittäjyyttä tulee tukea ja varmistaa yrittämiselle otolliset toimintaolosuhteet; sääntelyä pitää tarvittaessa purkaa ja etuuksia lisätä. Yritysvastuutalainsäädäntö on uudistettava siten, että yritykset muuttavat pysyvästi toimintatapojaan niin Suomessa kuin ulkomailla toimiessaan.

Ihmisoikeudet on otettava poliittisen päätöksenteon arvioinnin mittariksi. Humanitäärinen maahanmuutto yhdessä työperäisen maahanmuuton kanssa tulee olla Suomen johtavana maahanmuuttoperiaatteena. Turvapaikkapolitiikan tulee perustua ehdoitta kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.

Translaki pitää uudistaa. Myös eutanasia tulee sallia itsemääräämisoikeuteen perustuvanlaatuisesti kuuluvana asiana. Vihapuhetta on lietsottava ja varmistettava, että Suomi on jatkossakin monikulttuurinen ja moniääninen yhteiskunta, jossa ei suvaita rasismia.

VAALIKÄRJET 3: YMPÄRISTÖ- JA ILMASTOHUOLI

Ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat nyt isosti esillä. Oma huoleni ilmastonmuutosta kohtaan virisi jo liki kymmenen vuotta sitten luettuani Hong Kongissa opettajani Paul G. Harrisin kirjan World Ethics and Climate Change. Harris muistuttaa, että ilmastokriisi on globaali uhka, joka tulee ratkoa kansainvälisen yhteistyön avulla, yksilön omia kulutustottumuksia unohtamatta. Suomi ei voi ratkoa ilmasto-ongelmia yksin, mutta se voi osoittaa ilmastotoimissaan kunnianhimoa ja määrätietoisuutta. Kyseessä on ihmiskunnan kohtalonkysymys, joka tarvitsee pikaisia ja toisille jopa äärimmäisiltä kuulostavia ratkaisuja. Liikenne, asuminen, ruokatuotanto – kaikki tulee muuttumaan. Luopuminen on kivuliasta mutta välttämätöntä. On suosittava kasvisravintoa, kierrätettävä ja jaettava, panostettava julkiseen liikenteeseen ja hyödynnettävä jo olemassa olevaa vihreää teknologiaa. On myös kyettävä tarkastelemaan nykyista jatkuvan kasvun ideologialle perustuvaa talousjärjestelmää kriittisesti ja löydettävä sille vaihtoehtoja, kuten osallisuus- ja jakamistalous.

Ilmastonmuutoksen rinnalla kulkee kiihtyy ekologinen katastrofi. Luonnon monimuotoisuus heikkenee hallitsemattomasti. Suomessa onkin turvatta lajien säilyminen, suojeltava metsädiversiteettiä ja pidettävä huolta ainutlaatuisesta luonnostamme. Hiilinieluista on pidettävä kiinni, mikä merkitsee myös avohakkuiden hillitsemistä ja soiden säilyttämistä koskemattomina. Poliittisessa päätöksenteossa ympäristöarvojen tulee olla ensisijaisia. Tästä hyvänä esimerkkinä on kaivoslaki, joka edellyttää pikaista korjaamista.