Kuka tai ketkä saavat vaalien alla eniten palstatilaa? Millä perustein? Poliittinen kirjoittelu on kaikenkirjavaa. Asiantuntijatiedon tulisi olla julkisen keskustelun ytimessä, mutta vaalien lähestyessä faktat saavat usein väistyä mutun tieltä. Toivotaan, että lukijat ovat valveutuneita ja tunnistavat poliittisen vaikuttamisen mekanismeja.
Nationalistit ovat villiintyneet ja vaativat tilille kaikkia hallitsematonta haittamaahanmuuttoa hyysääviä poliitikkoja. Kysyn, voisiko nationalisti toisinaan kääntyä arvostelussaan myös itseensä ja pohtia kriittisesti, millainen on se näkemys, jota itse edustaa: sovinnollista ja hyvänlaatuista isänmaallisuutta vai tuhoavaa ja yhteistyön tukahduttavaa äärinationalismia?
Vaalikampanjani ydin on taottu muotoonsa. Tässä tekstissä puran auki, mistä omassa kampanjassa ja omassa poliitikkoudessani oikeastaan isommin on kyse.
Koulutus- ja sivistystahto on Suomen menestymisen tärkein yksittäinen edellytys. Silti politiikassa tätä asiaa väheksytään. Miksi? Koulutus kaipaa panostamista, jotta voimme tulevaisuudessakin rakentaa tasa-arvoista ja arvopohjaltaan kestävää yhteiskuntaa ja erottua kansainvälisesti eduksemme.
En ole innokas kapitalismin ystävä. Pikemminkin suhtaudun siihen kriittisen varautuneesti. Kapitalismi voisi ihanteellisimmillaan toimia, mutta nyt se ei ole onnistunut vakuuttamaan kuin ne, joita järjestelmä eniten taloudellisesti ja vallan kasvun osalta hyödyttää. Vihreät julisti Pekka Haaviston suulla kannattavansa markkinataloutta. Tämä lienee yksi syy siihen, miksi itse olen mielummin ylpeästi vihervasemmistolainen.
Suomen väestö ikääntyy, kuten suuressa osassa maailmaa. Ikäihmiset ansaitsevat yhteiskunnallisen arvostuksen ja ihmisarvoisen kohtelun, mikä tarkoittaa myös nykyisen sosiaalipoliittisen järjestelmän mielekkyyden kyseenalaistamista ja sen valuvikojen korjaamista.
